Vaalikampanjointi

Valitettavasti olen sen verran köyhästä perheestä ja pienituloinen, että myös näin vaalien alla töissä on vaan käytävä. Se hieman rajoittaa sitä että voisin palkata itselleni mainostoimistoa tai vaaliapua, ja näin ollen ainoa näkyvyys tulee näistä "ilmaisista" keinoista, kuten sosiaalisessa mediassa itseni esille tuomisesta, blogikirjoituksista, Ylen vaaligalleriasta sekä vaalikoneista ylipäätään.

Ylen vaaligalleriassa muuten hämmentävän vähän näkyy ehdokkailla olevan vaalivideoita. Syyksi on tarjoiltu sitä että ei ole aikaa ja että Ylen järjestelmä on tökkivä ja hankala ja teknisiä ongelmia oli rutkasti. Sitä varten Yle itseasiassa antoi lisäaikaa ehdokkaille.

Itse laitoin vaaligalleriaan kyllä videot ja vastailin useimpiin kysymyksiin. Tänä vuonna ei tarvinnut ajella vieraisiin kaupunkeihin kuvattavaksi, vaan kuvaamisen sai tehdä missä vaan. Itse käytin tilaisuuden käydä nauttimassa ulkoilmasta Pilkanmaan venelaitureilla. Plussaa siis Ylelle siitä että säästimme luontoa ja saimme itse valita ajankohdan ja paikan. Itse kuvasin videoni hyvissä ajoin, joten en huomannut teknisiä ongelmia enkä tökkimistä. En tiedä todellista tilannetta mutta ilmeisesti moni kuvasi viimeisen kahden päivän aikana videonsa, joten järjestelmä ylikuormittui. Silloin on syytä ehkä niellä oma kiukkunsa ja miettiä sitä valmistautumista; lähdettiinkö ehdolle hyvissä ajoin miettien vai hetken mielijohteesta? Olisiko asioita voinut hoitaa etukäteen? Jos pääsen kunnanvaltuustoon, onko minulla oikeasti halua ja aikaa istua valtuuston kokouksissa ja valmistua niihin etukäteen vai reagoidaanko vain päivänpolttaviin asioihin tunnepohjalta?


Ylipäätään mielestäni ehdokkaan tulisi kunnioittaa äänestäjiään sen verran että takaisi kuntalaisille mahdollisuuden nähdä sen vaaligalleriavideon. Toki meillä on ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta nettiin, mutta on myös ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta lähteä ehdokasta metsästämään manskilta tai torien kulmilta. On liikuntarajoitteisia, on työssäkäyviä, on kotiäitejä.. Netin hyvä puoli on se, että yhä suuremmissa määrin ihminen voi itse päättää milloin mihinkäkin asiaan perehtyy.

Itselleni kuntavaaliehdokkuus oli selvää jo viime vuoden syksyllä kun asiasta oli puhetta. Näin ollen tiesin mihin ryhdyn ja mitä minulta odotettiin.

Jonkun verran olen varannut aikaa ihmisten tapaamiseen mm. vaalipaneeleissa, mutta torille en lähde tarjoilemaan makkaraa enkä kahvia. En halua ostaa ääniänne. Toisinaan satunnaisesti minut voi kyllä bongata jakamasta puolueen flyereita ja vielä varmemmin kuukausittaisista kahvilatapaamisista. 

Minun mielestäni ehdokkaan tehtävä on kuunnella äänestäjiä, omiaan ja muiden, ja näissä kuntavaaleissa siis jokaisen kuntalaisen ääntä. Pyrin olemaan helposti lähestyttävä ja antamaan mahdollisuuden yhteydenottoon sosiaalisen median kautta, sähköpostilla tai vaikka tulemalla niihin kahvilatapaamisiin. Mutta kahvi- ja makkaratarjoilun sijaan mielestäni poliitikon on huolehdittava siitä että kansalaisilla on mahdollisuus ostaa sitä kahvia ja makkaraa. Tosin näin kuntatasolla en voi vaikuttaa siihen mikä ihmisten tulotaso on, mutta voin pyrkiä vaikuttamaan siihen että meillä kunnassa on jonkinasteisia työllistymismahdollisuuksia työikäisille sekä ennenkaikkea siedettävän kulkumatkan päässä se kauppa, josta käydä ostamassa tarvitsemansa asiat. Kahvia ja makkaraa tai vaikka porkkanalettusia.

Valmistautuminen mahdollisuuksien mukaan on tärkeää, päätöksenteossa eritoten. Harva saapastelee autokauppaan ja ostaa ensimmäisen näkemänsä auton. 

Uskon että kuntalaisten asiaan vaikuttamisessa faktojen selvittäminen on avainasemassa. Mikäli tulen siis valituksi, tulen muistamaan vaalien jälkeenkin että edustan ensisijaisesti kuntalaisia, enkä omaa lompakkoani.