Vaalikampanjointi

Valitettavasti olen sen verran köyhästä perheestä ja pienituloinen, että myös näin vaalien alla töissä on vaan käytävä. Se hieman rajoittaa sitä että voisin palkata itselleni mainostoimistoa tai vaaliapua, ja näin ollen ainoa näkyvyys tulee näistä "ilmaisista" keinoista, kuten sosiaalisessa mediassa itseni esille tuomisesta, blogikirjoituksista, Ylen vaaligalleriasta sekä vaalikoneista ylipäätään.

Ylen vaaligalleriassa muuten hämmentävän vähän näkyy ehdokkailla olevan vaalivideoita. Syyksi on tarjoiltu sitä että ei ole aikaa ja että Ylen järjestelmä on tökkivä ja hankala ja teknisiä ongelmia oli rutkasti. Sitä varten Yle itseasiassa antoi lisäaikaa ehdokkaille.

Itse laitoin vaaligalleriaan kyllä videot ja vastailin useimpiin kysymyksiin. Tänä vuonna ei tarvinnut ajella vieraisiin kaupunkeihin kuvattavaksi, vaan kuvaamisen sai tehdä missä vaan. Itse käytin tilaisuuden käydä nauttimassa ulkoilmasta Pilkanmaan venelaitureilla. Plussaa siis Ylelle siitä että säästimme luontoa ja saimme itse valita ajankohdan ja paikan. Itse kuvasin videoni hyvissä ajoin, joten en huomannut teknisiä ongelmia enkä tökkimistä. En tiedä todellista tilannetta mutta ilmeisesti moni kuvasi viimeisen kahden päivän aikana videonsa, joten järjestelmä ylikuormittui. Silloin on syytä ehkä niellä oma kiukkunsa ja miettiä sitä valmistautumista; lähdettiinkö ehdolle hyvissä ajoin miettien vai hetken mielijohteesta? Olisiko asioita voinut hoitaa etukäteen? Jos pääsen kunnanvaltuustoon, onko minulla oikeasti halua ja aikaa istua valtuuston kokouksissa ja valmistua niihin etukäteen vai reagoidaanko vain päivänpolttaviin asioihin tunnepohjalta?


Ylipäätään mielestäni ehdokkaan tulisi kunnioittaa äänestäjiään sen verran että takaisi kuntalaisille mahdollisuuden nähdä sen vaaligalleriavideon. Toki meillä on ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta nettiin, mutta on myös ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta lähteä ehdokasta metsästämään manskilta tai torien kulmilta. On liikuntarajoitteisia, on työssäkäyviä, on kotiäitejä.. Netin hyvä puoli on se, että yhä suuremmissa määrin ihminen voi itse päättää milloin mihinkäkin asiaan perehtyy.

Itselleni kuntavaaliehdokkuus oli selvää jo viime vuoden syksyllä kun asiasta oli puhetta. Näin ollen tiesin mihin ryhdyn ja mitä minulta odotettiin.

Jonkun verran olen varannut aikaa ihmisten tapaamiseen mm. vaalipaneeleissa, mutta torille en lähde tarjoilemaan makkaraa enkä kahvia. En halua ostaa ääniänne. Toisinaan satunnaisesti minut voi kyllä bongata jakamasta puolueen flyereita ja vielä varmemmin kuukausittaisista kahvilatapaamisista. 

Minun mielestäni ehdokkaan tehtävä on kuunnella äänestäjiä, omiaan ja muiden, ja näissä kuntavaaleissa siis jokaisen kuntalaisen ääntä. Pyrin olemaan helposti lähestyttävä ja antamaan mahdollisuuden yhteydenottoon sosiaalisen median kautta, sähköpostilla tai vaikka tulemalla niihin kahvilatapaamisiin. Mutta kahvi- ja makkaratarjoilun sijaan mielestäni poliitikon on huolehdittava siitä että kansalaisilla on mahdollisuus ostaa sitä kahvia ja makkaraa. Tosin näin kuntatasolla en voi vaikuttaa siihen mikä ihmisten tulotaso on, mutta voin pyrkiä vaikuttamaan siihen että meillä kunnassa on jonkinasteisia työllistymismahdollisuuksia työikäisille sekä ennenkaikkea siedettävän kulkumatkan päässä se kauppa, josta käydä ostamassa tarvitsemansa asiat. Kahvia ja makkaraa tai vaikka porkkanalettusia.

Valmistautuminen mahdollisuuksien mukaan on tärkeää, päätöksenteossa eritoten. Harva saapastelee autokauppaan ja ostaa ensimmäisen näkemänsä auton. 

Uskon että kuntalaisten asiaan vaikuttamisessa faktojen selvittäminen on avainasemassa. Mikäli tulen siis valituksi, tulen muistamaan vaalien jälkeenkin että edustan ensisijaisesti kuntalaisia, enkä omaa lompakkoani. 

Kuka minä olen?

Setä Simolan takana piilottelee siis henkilö nimeltä Antti Simola. 

Aloitin tämän blogin nyt kuntavaalien alla 2017. Ajatus blogaamisesta on ollut mielessäni jonkun aikaa, mutta en tullut aloittaneeksi aiemmin, sillä ajattelin että on niitä muitakin ihmisiä jotka sanovat asiat paremmin ja selkeämmin. Ymmärsin kuitenkin että se, että facebookissa tai muussa sosiaalisessa mediassa jakaa jonkun mielipidekirjoituksen, ei välttämättä kerro omasta kannastani mitään. Toisaalta, tuntuu populistiselta aloittaa blogaamista näin vaalien alla, mutta joskushan se on aloitettava tämäkin.

Puolueekseni muutamia vuosia sitten valikoitui Piraattipuolue, sillä minusta tuntui että tässä maailmantilanteessa tarvitaan uusia tuulia ja uusia näkökantoja vanhojen puolueiden rinnalle. Nimenomaan rinnalle, ei korvaamaan täysin vanhoja puolueita. Kaikelle kun on paikkansa ja tarkoituksensa maailmassa. 

Olette saattaneet bongata autoni Kuusankosken ja Kouvolankin alueella piraattipuolueen tarroin. Sen kummempaa mainostusta en oikeastaan vaalimainosten lisäksi ajatellut tunkea näkyville, osittain oman rajallisen budjettini takia mutta myös ympäristösyistä. En näe syytä painattaa satoja ja tuhansia omia flyereita jaettavaksi sillä uskon asian tulevan selväksi puolueen tarjoamien yleisflyereiden avulla.

Perheeseeni kuuluu vaimo sekä sijaispoika, neljä koiraa sekä kaksi kissaa. Toki perhe käsittää sitten oikeasti laajemmankin ringin, kuten omat vanhemmat ja muut läheisemmät sukulaiset. Myönnän olevani perinteisten arvojen kannattaja monessa mielessä, mutta uskonnosta irtisanoudun täysin. Eli "Koti, uskonto ja isänmaa"-kysymykseen on vähän haastavampi vastata. Koti kyllä, uskonto ei ja isänmaa sitten onkin jo oma lukunsa. Tunnustaudun isänmaalliseksi ja olen sitä mieltä että maahantuloa tulisi valvoa jossain määrin tiukemmin, mutta toisaalta, Suomessa on kyllä tilaa niille jotka tarvitsevat aidosti väliaikaista apua ja myös niille jotka haluavat elintasoaan korottaa; työtä tekemällä nimittäin.

Monikulttuurisuus on rikkaus. Vai onko? Nykyinen monikulttuurisuus kun tuntuu tarkoittavan sitä että muut kulttuurit ovat suuremmissa määrin tervetulleita mutta suomalaisten oma kulttuuri on sorsittavaa ja "perseestä". Se ei mielestäni ole oikea suunta. Enemmän kantani vastakkainasettelussa kallistuu siis suunnalle "maassa maan tavalla". Ja harvoinhan monikulttuurisuus tarkoittaa meillä sitä että hindut yrittäisivät saada meidät palvomaan omia jumalkuviaan vaan enemmänkin sitä että hyväksymmekö islamin vai emme. Eli kulttuurikiistatkin siis pohjautuvat lähinnä uskontoon, mikä itselleni on yksi monista syistä irtisanoutua uskonnollisista yhteiskunnista. Irtisanoutumisestani huolimatta olen myös uskonvapauden kannattaja; jokainen saa valita, piraattiaatteen mukaisesti, mihin uskoo ja mitä kannattaa, niin kauan kun ei satuta muita.
 

Poliittiseen maailmaan astumisessa eniten arveluttaa mielensäpahoittajien määrä maailmassa. Jokainen sana voidaan käsittää päinvastoin ja paljon verhotaan ironian ja sarkasmin alle. Toisaalta, on yhtä ärsyttävää jos kaikki sanottu ja kirjoitettu otetaan kirjaimellisesti. Jos todellisuudessa tuntuu siltä että joku asia on kummallisesti tai olen sen kirjoittanut ja/tai sanonut vaikeastiymmärrettävästi, olen enemmän kuin kiitollinen mikäli oletusten sijaan tulet kysymään joko kasvotusten tai jollain käytettävissä olevista medioista.
Blogin kommentteihin pyrin reagoimaan mahdollisimman nopeasti ja sähköpostikin tavoittaa. Mailiosoitteeni on antti.simola[at]piraattipuolue.fi